Olen useaan kertaan elämässäni kaivannut elämänhallinnanopasta, gurua, joka kertoisi, mitä valintoja minun pitäisi tehdä. Minun ei tarvitsisi enää itsekseni laskeskella eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, tai pohtia, miten eri valinnat tulevat vaikuttamaan loppuelämääni. Ja mikä parasta, katumuksen hetkellä voisin syyttää pieleen menneistä valinnoista jotakuta muuta kuin itseäni.
Paitsi että. Eihän gurua kuulu syyttää mistään, gurulla on
täysi vastuuvapaus myös niistä seurauksista, jotka tuntuvat itsestä
epämieluisilta. Guruun uskotaan täysillä eikä vain osittain! Hän tietää kaiken minua
paremmin ja näkee pidemmälle kuin minä itse.
Tässä onkin se syy, miksi en sittenkään voi ulkoistaa
päätöksiäni elämäntaidon valmentajalle tai life coachille. Olen tyyppillinen
länsimainen individualisti, joka haluaa tehdä pienimmätkin itseä koskevat
päätökset kokonaan itse. Sitä paitsi en edes usko korkeampiin voimiin tai että
kukaan muu kuin minä voisi tietää, mitä haluan ja tarvitsen.
Mitä ongelmaa sitten yritän ratkaista? No, itse asiassa en
yritä ratkaista ongelmaa, vaan ongelmia. Olen juuttunut jonkinlaiseen pause-tilaan,
jämähtänyt jo vuosiksi paikalleen odottamaan, että jotain tapahtuisi, niin työ-
kuin henkilökohtaisessa elämässä. Kaikki on niin kovin tuttua, että en enää
oikein jaksa syttyä. Kaipaan jotain uutta, jotain, mikä saisi minut taas innostumaan.
Olen siis tekemässä muutosta. Mitä ja miten, sitä lähden
vasta selvittämään. Katsotaan sitten vaikka vuoden kuluttua, mihin olen
päätynyt.
